Rakennusvalvonnan palvelulupaus ja rakentajan rooli
- 25.08.2018
Eri elämänaloilla esiintyy asiakaspalvelutilanteita, joissa asiakas tavalla tai toisella osallistuu palvelun toimittamiseen. Hammaslääkärin palvelukonseptiin kuuluu, että potilas makaa aloillaan lyhyehkön ajan suu auki, tai mikäli auto tarvitsee katsastusta, ajoneuvon omistaja ajaa itse kulkupelinsä katsastusasemalle. Rakennusvalvonnan asiakkaalla on huomattavasti aktiivisempi ja vaativampi rooli kuin edellisissä esimerkeissä, ja siinä vaiheessa, kun päädytään anomaan hyväksyntää omalle rakennussuunnitelmalle, on pitänyt huomioida liuta asioita. Jos ei ole huomioitu, lupaleimaa ei voidakaan toimittaa asiakkaan kaavailemassa aikaraamissa.
Omalla kotikylälläni päällikkötasoa myöten tunnutaan ajattelevan, että kenen tahansa tulisi saada persoonalliselle rakennussuunnitelmalleen ripeästi rakennuslupa. Tuohon joukkoon voi lukeutua laidasta laitaan rakentajia, ensikertalaisia kodin hankkijoita, perintökesämökin laajentajia ja teollisuustontin kehittäjiä, joista huomattavan moni tekee tuttavuutta ensimmäistä kertaa rakentamisen sääntöjen kanssa. Rakennusvalvonnan halutaan suovan sujuvaa asiakaspalvelua kenelle tahansa pyytäjälle, ja tulijat on toivotettu tervetulleiksi toteuttamaan omaperäisiäkin rakennushankkeita. Itse lukeudun niihin harvoihin, jotka ajattelevat, että lupa-asioiden ruotimiseen ja suunnitteluun kuuluukin kulua kohtuullisesti aikaa.
Tyypillinen rakentaja, kokemukseni mukaan, satsaa energiansa työmaavaiheeseen, ei niinkään suunnitteluun ja ennakkovalmisteluun. Kaikki luvanhakuun tähtäävät päätökset ja hankinnat on tehty itse eikä neuvoja ole kyselty – näinhän maaseudulla on aina toimittu. Rakentamisen aikataulu on järkeilty omassa päässä ja lupaleiman hankkimista pidetään kilpa-ajajan varikkopysähdykseen verrattavana muodollisuutena. Sitten harmittaa ja raskaasti, kun projekti pysähtyy epämääräiseksi ajaksi rakennustarkastajan pöydälle.
Likimainkaan kaikki eivät tiedä, että omistamallaan maalla ei saa rakentaa mielensä mukaan. Moni varttunut rakentaja ei ole perillä siitä, että lainsäädäntö on kiristynyt sitten oman nuoruuden rakennusprojektien. Ison joukon mielestä kaikki on suunniteltu siinä vaiheessa, kun on hankittu tontti ja talotehtaalta rakennuspaikan pohjaraameihin mahtuva tyyppipiirros. Todella ison rakentajajoukon mielestä vaikkapa arkkitehdilla ei voi olla muuta annettavaa projektille kuin piirtää kauniit lupakuvat ohjeiden mukaan.
Rakennussuunnittelijana koen toisinaan voimattomuutta sen edessä, että rakentaja ei halua käyttää aikaa suunnitteluun eikä rakennuslakiin perehtymiseen. Kuitenkin on varauduttu sijoittamaan rakennushankkeeseen pitkä penni sekä omistamaan lopputuotosta pitkäkin aika. Mielestäni tässä vallitsee iso ristiriita. Huolellinen hankkeensa valmistelija tietää, mitä tuleman pitää ja varaa rakennusprojektin alkupäähän aikaa. Hän saa lupaleimansa oikeassa vaiheessa ja rakentaa todennäköisesti laadukkaan rakennuksen hyvän käsikirjoituksen mukaan.
Useimmat niistä, jotka paikkakunnasta riippumatta tuskaillevat rakennusvalvonnan hidasta asiakaspalvelua, eivät ole mitoittaneet rakentamisen ennakkovalmisteluihin riittävästi aikaa. Jos tontteja on tavattu myydä mainoslausein ”osta nyt ja rakenna keväällä”, kehottaisin jokaista varaamaan samaisen ajan hyvään suunnitteluun ja lupien hankkimiseen, rakentamisajankohdasta viis.
Ellei olisi rakennuslakia, jota rakennustarkastaja valvoo, kuka tahansa saisi rakentaa riemunkirjavan mökkinsä sinun naapuriisi lempimaisemasi eteen. Et liioin voisi valittaa talomyyjälle kylmästä makuuhuoneesta tai homeentuoksuisesta kellarista, koska millään ei olisi mitään väliä. Ellei olisi rakennustarkastajaa, joka valvoo kaavamerkintöjen noudattamista, kuka tahansa voisi perustaa meluavan testiautoradan lenkkimaastoosi, etkä voisi asialle mitään. Ketään ei olisi silloinkaan syyttäminen, jos sairastuisit omalla työpaikallasi pysyvään astmaan.
Rakennustarkastaja joutuu virkansa puolesta valvomaan lakia. Hänen työtään helpottaisi ja lupakäsittelyä jouduttaisi, elleivät niin monet pyrkisi rakentamaan lain vastaisesti tai tarjoaisi käsiteltäväksi huolimattomasti laadittuja suunnitelmia. Rakennusvalvoja ei itse ole laatinut lakeja ja tekee väärin, mikäli ei piittaa niiden noudattamisesta. Rakentajan kiireenkin määrittelee usein rakentaja itse, ei kukaan ulkopuolinen.
Meidänkin maalaiskuntamme saa mielellään muovata rakennusvalvontaprosessejaan entistä sujuvammiksi ja panostaa resursseihin, mutta luvanhakijankin tulee tehdä osansa. On ihmisten ja ympäristön etu, että tässä kohdassa rakennushanketta ei kiirehditä ja juosta mutkia suoriksi. Minä ohjaisin kaikki rakennusluvanhakijat luvanhakukoulutukseen, koska lait muuttuvat ja maallikolle rakentamisen aihepiiri on joka tapauksessa monimutkainen. Jos auto leviää tielle, se tukkii liikenteen, mutta jokainen epäammattimaisesti laadittu lupahakemus tukkii rakennuslupakäsittelijän hakemusjonon yhtä lailla.
Rakentaja, kun vaadit naapuriltasi rakennuslain noudattamista, vaadi sitä myös itseltäsi. Mikset satsaisi laatuun omassa rakennusprojektissasi, kun edellytät samaa toiselta ostamaltasi talolta? Tiesitkö, että lupaleimaa pihtaava rakennustarkastaja on lopultakin sinun etujesi ajaja?