Pääsuunnittelija - pelinrakentaja, päällepäsmäri vai rooli vailla miehitystä?

Muistini voi pettää, mutta taisin kuulla pääsuunnittelijatermistä ensi kerran 2000-luvun alkupuolella. Muistan myös, että vanhemmat arkkitehtikollegat suhtautuivat tuolloin hieman vastahakoisesti, osa jopa pelonsekaisesti ajatukseen, että juuri oma ammattiryhmä alkaisi jatkossa kantaa rakennussuunnitelmien yhteensovittamisesta kokonaisvastuun. Tuoreeltaan muistan ja sivusta kuuntelin, kuinka erään korjauskohteen ammattilaisrakennuttaja kiitteli ääneen sitä, että ”on upeaa kun kerrankin pääsuunnittelija hoitaa oikeasti hänelle kuuluvaa tehtäväaluetta”. Mitä, eikö sitten automaattisesti hoida? Ei totisesti.

Se, että rakentamisen maailmassa roolinimikkeitä esiintyy vilisemällä, johtuu siitä, että rakentaminen on monimutkaistunut ja ammattimaistunut. Tuskin Eliel Saarista tai Wivi Lönniä kutsuttiin aikanaan muuksi kuin suunnittelukohteen arkkitehdeiksi, jotka kuitenkin varmasti vastasivat kokonaisuudesta. Myöhemmin saavutettiin piste, jossa arkkitehti ei enää osannutkaan huolehtia muusta kuin omasta tehtäväkentästään. Syntyi tarve pääsuunnittelijalle.

Talotekniikkaa rakennettiin jo ennen tietokoneavusteista suunnittelua. Kykenikö ja jaksoiko silloin joku taiteilija-arkkitehti piirustuskopioista selvittää, työntyikö ilmanvaihtokanavisto läpi alakatosta tai puskiko kantava kattopalkki julkisivusta ulos? Erikoissuunnittelijat puuhasivat omiaan omissa poteroissaan ja rakennuskohteen vastaanottaja saattoi lopulta todeta, että kokonaisuudesta ei ollut kukaan huolehtinut. Monen suunnittelutehtäväalueen niputtaminen yhdeksi toimivaksi kauniiksi kokonaisuudeksi alkoi vaatia vastuuhenkilön työpanosta, mille on yhä tilausta siitä huolimatta, että suunnittelua viedään koko ajan enemmän kohti kolmiulotteista tarkastelua.

Mitä tehtäviä pääsuunnittelijalle sitten kuuluu ja kuka sellaiseksi kelpaa? Esimerkkinä Oulun rakennusvalvonta määrittelee, että ”Pääsuunnittelijan velvollisuutena on tarkistaa erikoissuunnittelijoiden pätevyys ja vastata suunnitelmien yhteensopivuudesta sekä laadusta. Pääsuunnittelijan tulisi olla mukana jo tonttia valittaessa ja viimeistään suunnittelun käynnistyessä ja talotyypin valinnassa.” Itse en tunnista sitä, että näin aina tapahtuisi.

Jos mietin aivan tavallista suomalaista kertarakennuttajapariskuntaa, niin kyllä se on pääsääntöisesti omin päin tonttikaupat tehnyt, talotehtaan tyyppitalon valinnut sekä sen pohjaratkaisun mieleisekseen muokkauttanut, ennen kuin rakennusvalvonnan vaatimaa pääsuunnittelijaa aletaan rakennusluvanhakuprosessiin etsiä. En ole ikinä ollut kenenkään apuna tonttia valitsemassa. Vain kerran elämässäni luokseni on saavuttu vailla pitkälle vietyjä pohjapiirrossuunnitelmia. Paljon useammin sitä vastoin tunnistan, että melkein kaikki tärkeät valinnat on tehty, mutta siitä huolimatta minun tulisi ottaa suunnitelmasta kokonaisvastuu. Epäammattimaista ja epäreilua, sanon minä!

Entä kuinka on asian laita ammattipiireissä? Jos mietitään julkisen rakentamisen perinteistä tapaa kilpailuttaa eri suunnittelualueet, määrätä arkkitehti ottamaan vastuu pääsuunnittelusta ja muodostaa kilpailun tuloksena projektikohtainen suunnittelijaryhmä, niin missähän kohdassa arkkitehti-pääsuunnittelija voi älähtää, ellei tiimityö jonkin osapuolen kanssa suju? Pääsuunnittelijahan ei ole päässyt vaikuttamaan ryhmäkokoonpanoon. Erikoissuunnittelijatkaan eivät ole käskystä toimivia robotteja eivätkä halvimman tarjouksen jättäneen toimijan taidot edes aina riitä. Pahimmillaan joku ärsyyntyy siitä, että osaava pääsuunnittelija piirrättää vaikkapa ilmastointireitit toiseen kertaan. Se joka valvoo kokonaisuutta saattaakin vaatia työryhmältä enemmän paneutumista ja muunlaisia työtapoja kuin se luuli.

Kuka on pätevä pääsuunnittelija? Hän on mielestäni ennen kaikkea tilaajan edunvalvoja, jolla on kyky pitää langat käsissään ja samalla kyky ohjata laivaa karikkojen ohi. Pätevän henkilön tulisi vähintään hallita suunnitteluprosessi, jolloin tunnistetaan eri vaiheissa tarvittava työpanos, suunnittelun lähtötietojen tarve ja viranomaisvaatimukset. Hyvä pääsuunnittelija ei seisota tyhjäkäynnillä suunnitteluryhmän jäseniä tai työmaata, vaan hän pitää huolta tiedonkulusta ja aikataulusta. Todella hyvä pääsuunnittelija hallitsee lisäksi monta erikoissuunnittelun osa-aluetta, jolloin hän osaa tarkastella ristiin suunnitelmia ja karsia niistä pois törmäyskohtia ennakkoon.

Kovin nuorta henkilöä en nimeäisi pääsuunnittelijaksi enkä ketään ujoa, jolta puuttuu uskottavuus. Muuten kokenut mutta mukavuudenhaluinen henkilö taas harvoin laittaa itseään tarpeeksi likoon. Joskus arkkitoimiston päällikkö saatettiin nimetä rakennuskohteen pääsuunnittelijaksi, kun sitten joku alaisista hoiti varsinaisesti projektia ja työmaakokouksia. Tällaista tapahtuu vieläkin, mutta eihän se poissaoleva pomohenkilö silloin oikeasti ole vihkiytynyt kokonaisuuteen: taitaa pikemmin päällikkötitteli kiinnostaa!

Rakennuttajan kannattaa joka tapauksessa vaatia sitä, että suunnittelua johdetaan. Henkilö, joka tuntee suunnittelumaailman ohella myös työmaarutiinit, voi usein olla parempi valinta pääsuunnittelijaksi kuin se taiteilija-arkkitehti.