Rakentamispäätös vaatii muutakin kuin sopivan hintaisen tontin

Kotikunnassani Pälkäneellä on ihmetelty, miksi kaavatontit eivät käy kaupaksi. Tarjolla olisi kookkaita omakotitaloja varten upeita rakennuspaikkoja joko läheltä kyläkeskustaa tai sitten hieman kauempaa mutta omalla rannalla varustettuina. Viimeksi vuosituhannen alussa kunnantalon ovella jonotettiin, kun kuntaytimen ulkopuoliselle pellolle kaavoitetut omakotitontit laitettiin myyntiin. Nyt edes alennusmyyntikampanja ei ole purrut ostajiin.

Aika paljon on muuttunut maailma niistä ajoista, kun halukkaille ei tuntunut riittävän rakennusmaata. Tänne maaseudulle ei ole syntynyt lisää työpaikkoja. Päinvastoin yhä useampi työikäinen joutuu hankkimaan elantonsa pitäjän ulkopuolelta ja samalla käyttämään päivästään ison osan edestakaiseen kulkemiseen. Osalle työikäisistä ei löydy minkäänlaista työpaikkaa, kun robotisaatio ja maailmanlaajuinen kilpailu vähentävät työtilaisuuksia kaikkialta. Myymäläketjut laskevat kannattavuuksia ja sulkevat maaseutu-Siwoja. Samaan aikaan rakentamisen kustannukset ovat nousseet. Työstä, materiaaleista ja kiristyneistä energiamääräyksistä maksetaan uudisrakennuksen kohdalla paljon, kun taas vanhan samankokoisen omakotitalon ostaja saattaa onnistua tekemään kaupat puoleen hintaan (bonuksena valmis piha puineen ja pensaineen). Korviin on toisaalta kiirinyt, kuinka moni vanha epäedullisesti sijaitseva asuintalo on menettänyt vakuusarvonsa. Harva haluaa tehdä talokauppoja periferiassa.

Suomi kaupungistuu koko ajan enemmän. Nuoret perheet eivät enää välttämättä haaveile kasvukeskuksien reunamille rakentamisesta entiseen malliin, kun kaupungissa on hyvät kulkuyhteydet, eniten työ- ja harrastusmahdollisuuksia, kahviloita ja hyvin varusteltuja leikkipuistoja lapsille. Kaupungistumiseen liittyy vahvasti urbaani elämäntapa. Kodissa syödään ja nukutaan eli ladataan akkuja, mutta suuri osa elämää keskittyy muualle. Kaupunkieläjä ei kaipaa pihatöitä eikä innostu isosta määrästä siivottavia huoneistoneliöitä. Mikä saisi tällaisen ihmisen muuttamaan maalle ja rakentamaan sinne ison omakotitalon?

Moni silti haikailee omakotiasumisen perään. Eipä siis ihme, että kooltaan pienet talot ovat alkaneet kiinnostaa erilaisia perheitä. Pienessä talossa on vähemmän lämmitettävää ja siivottavaa kuin isossa, ja sellaisen saa todennäköisemmin kaupaksi kuin ison, sillä perhekoot ovat pienentyneet. Mutta oleellisinta on, että pienen talon rakentaminen maksaa paljon vähemmän kuin ison, mikä perustuu puhtaasti neliökustannusmatematiikkaan.

Vierailin elokuussa pienten talojen näyttelyssä Valkeakoskella. Uusien kotien ohella esillä oli Rakennustutkimus Oy:n tilastoja rakentamisen kustannuksista, ja niiden mukaan uusi omakotitalo on maksanut keskimäärin 2250 € huoneistoneliötä kohden vuonna 2016. Jos tontin kanssa rakentaminen on maksanut 2620 € samoin laskettuna, voidaan osoittaa leijonanosan investoinnista kuluneen itse rakentamiseen, tonttihinnasta viis.

Oletetaan että lapsiperhe katsoo tarvitsevansa uuden omakotitalon, jossa on autotalleineen tilaa n. 220 huoneistoneliötä. Vaikka omaa työpanosta käyttäen voi periaatteessa alentaa rakennuskustannuksia, kenellä nykyajan atk-työläisellä on vaadittavat kädentaidot tai aikaa osallistua työmaatehtäviin? Jo mietintävaiheessa toteutusvaihtoehtojen runsaus ja hankintasisällön epämääräisyys voi tuskastuttaa tulevia rakentajia. Talopaketin myyntihinta pitää kuulemma kertoa kolmella, jotta saadaan selville rakentamisen loppukustannus. Eikä mikään takaa, että rahalla saisi laatua - saa, jos saa. Yhtä kaikki ulkopuolisella työvoimalla teetettynä pelkille rakennuksille eli omakotitalolle ja autotallille voi tulla hintaa 495000 €. Omaa työpanosta uhraten hinnan saisi putoamaan 396000 €:oon. Alueellisia hintaeroja voi hieman esiintyä, mutta periaatteessa uudisrakentamisen hinta on melko vakio, vaikka tontin hankkisi mistä tahansa. Minusta nuo hinnat ovat suuruudessaan karmaisevia, enkä siten ihmettele että joku katsoo tarkkaan minne ylipäänsä rakentaa.

Pidän pelkästään järkevänä, että kansalaiset ovat alkaneet kaihtaa ison talovelan ottoa. Hyviä veronmaksajia tulisi niistäkin työikäisistä, jotka rakentaisivat Pälkäneelle pienen talon. Miksi lapsiperhe tarvitsisi valtavasti tilaa ja kuinka ohikiitävä onkaan se hetki, jonka mukaan talon kokoa on tavattu mitoittaa? Miksei omakotitalo voisi oikeasti olla muunneltava?

Oli ilahduttava kokemus vierailla Juuso Horellin kompaktissa ja arkkitehtuuriltaan lämminhenkisessä hirsikodissa Valkeakosken pienten talojen näyttelyssä. Horellin talossa osa rakennusta oli jätetty kylmäksi ja vain satunnaisesti lämmitettäväksi, ja lämpimän tilan todellista käyttötarvetta oli puntaroitu tarkasti - ei ole pakko rakentaa olohuonetta muodon vuoksi, ellei sellaisessa oleskella. Hirsirunko ja rossipohja tulevat takaamaan hengittävyyden ja sisäilman terveellisyyden, joten mahdollinen tuleva ostaja saa käsiinsä vuosisataisen perinteen testaamaa laatua.